Uusialku.net

 

 

MARKUKSEN EVANKELIUMI EVANKELIUMIN VALOSSA:

Päivitetty 31.05.2008

 

Markuksen Evankeliumi 1. luku.

1. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Evankeliumin alku.

Luuk.1:26-56. Matt.1:18-25. Luuk.2:1-52.

Matt.2:1-23. Matt.3:13-17.

2. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi".

Matt.11:10. Luuk.7:27.

3. Huutavan ääni kuuluu erämaassa:

"Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut Hänelle tasaisiksi".

Luuk.1:1-80. Matt.3:13-17. Joh.1:1-36.

4. niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

Matt.3:13-17. Joh.1:26-28. Mark.1:14-15.

5. Ja koko Juudean maa ja kaikki Jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

Matt.3:1-17.

6. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa.

7. Ja hän saarnasi sanoen: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, Jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään.

Matt.3:13-17. Joh.1:26-36.

8. Minä kastan teidät vedellä, mutta Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."

Matt.3:1-17. Joh.1:26-36.

9. Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi Hänet Jordanissa.

Matt.3:13-17.

10. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan Häneen.

Matt.3:13-17.

11. Ja taivaista tuli ääni: "Sinä Olet Minun Rakas Poikani; Sinuun Minä Olen Mielistynyt".

Matt.3:13-17. Luuk.1:26-38. Matt.1:18-25.

Luuk.2:1-21.

12. Kohta sen jälkeen Henki ajoi Hänet erämaahan.

13. Ja Hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi Häntä, ja Hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät Hänelle palvelusta.

14. Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, Meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan Evankeliumia

15. ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan Valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa Evankeliumi".

Matt.10:1-42.

16. Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa Hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.

17. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa Minua, niin Minä teen teistä ihmisten kalastajia".

18. Kohta he jättivät verkot ja seurasivat Häntä.

19. Ja käytyään siitä vähän eteenpäin Hän näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Hänen veljensä, heidätkin venheessä, laittamassa verkkojaan kuntoon.

20. Ja kohta Hän kutsui heidät; ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja lähtivät seuraamaan Häntä.

21. Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja Hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti.

Matt.4:13.

22. Ja he olivat hämmästyksissään Hänen opetuksestansa, sillä Hän opetti heitä niinkuin Se, Jolla valta on, eikä niinkuin kirjanoppineet.

23. Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi

24. sanoen: "Mitä Sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen Sinut, kuka olet, Sinä Jumalan Pyhä."

25. Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä".

Matt.7:28-29.

26. Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä.

27. Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat Häntä."

28. Ja Hänen maineensa levisi kohta koko ympäristöön, kaikkialle Galileaan.

29. Ja tultuaan ulos synagoogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa.

30. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat hänestä Jeesukselle.

31. Ja Hän meni hänen luoksensa ja nosti hänet ylös, tarttuen hänen käteensä; ja kuume lähti hänestä, ja hän palveli heitä.

32. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin Hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut,

33. ja koko kaupunki oli koolla oven edessä.

34. Ja Hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia Hän ajoi ulos eikä sallinut riivaajien puhua, koska he tunsivat Hänet.

35. Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä Hän rukoili.

Matt. 14:23. Mark.6:46. Luuk.5:16. Luuk.6:12.

Matt.6:9-13. Joh.3:1 6.

36. Mutta Simon ja ne, jotka olivat Hänen kanssaan, riensivät Hänen jälkeensä;

37. ja löydettyään Hänet he sanoivat Hänelle: "Kaikki etsivät Sinua".

38. Ja Hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että Minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten Minä olen tullut".

39. Ja Hän meni ja saarnasi heidän synagoogissaan koko Galileassa ja ajoi ulos riivaajat.

40. Ja Hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili Häntä, polvistui ja sanoi Hänelle: "Jos tahdot, niin Sinä voit minut puhdistaa".

41. Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä Hän kosketti Häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu".

42. Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui.

43. Ja varoittaen häntä ankarasti Hän laski hänet menemään

44. ja sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään, vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, minkä Mooses on säätänyt, todistukseksi heille".

Luuk.17:11-19.

45. Mutta mentyään pois tämä rupesi laajalti julistamaan ja asiasta tietoa levittämään, niin ettei Jeesus enää saattanut julkisesti mennä kaupunkeihin, vaan oleskeli niiden ulkopuolella autioissa paikoissa; ja kaikkialta tultiin Hänen tykönsä.

 

 

Markuksen Evankeliumi 2. luku.

1. Ja muutamien päivien perästä Hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin Hänen olevan kotona,

2. kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja Hän puhui heille Sanaa.

3. Ja he tulivat tuoden Hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä.

4. Ja kun he väentungokselta eivät päässeet Häntä tuomaan Hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä Hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.

5. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi Hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi".

6. Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:

7. "Kuinka Tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"

8. Ja heti Jeesus tunsi Hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?

Joh.2:24-25.

9. Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?

10. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maanpällä antaa syntejä anteeksi niin" -Hän sanoi halvatulle -

11. "Minä sanon sinulle: Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

12. Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet".

13. Ja taas Hän lähti pois ja kulki järven rantaa. Ja

kaikki kansa tuli Hänen tykönsä, ja Hän opetti heitä.

14. Ja ohi kulkiessaan Hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa Minua". Niin tämä nousi ja seurasi Häntä.

15. Ja kun Hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon Häntä seuraamassa.

16. Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että Hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he Hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa Hän syö?"

17. Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En Minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Matt.18:12-14. Luuk.19:10.

18. Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin tultiin ja sanottiin Hänelle: "Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi Sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"

19. Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan, eivät he voi paastota.

20. Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat.

Joh.16:5-6.

21. Ei kukaan ompele vanumattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.

22. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin."

23. Ja tapahtui, että Hän sapattina kulki viljavainioiden halki, ja Hänen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä.

24. Niin fariseukset sanoivat Hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?"

25. Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä,

26. kun hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?"

27. Ja Hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

28. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin Herra."

 

Markuksen Evankeliumi 3. luku.

1. Ja Hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.

2. Ja voidakseen nostaa syytteen Häntä vastaan he pitivät Häntä silmällä, parantaisiko Hän miehen sapattina.

3. Niin Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille".

4. Ja Hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti.

Luuk.14:1-6.

5. Silloin Hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.

6. Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa Häntä vastaan, surmataksensa Hänet.

7. Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja Häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta

8. ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa Hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja Hän teki.

9. Ja Hän sanoi opetuslapsillensa, että Hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi Häntä;

10. Sillä Hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat Hänen päälleen koskettaaksensa Häntä.

11. Ja kun saastaiset henget näkivät Hänet, lankesivat he maahan Hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika".

12. Ja Hän varoitti ankarasti heitä saattamasta Häntä julki.

Matt.12:16-21.

13. Ja Hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka Hän itse tahtoi, ja he menivät Hänen tykönsä.

14. Niin Hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan,

Matt.10:1-4. Joh.6:66-71.

15. ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.

Luuk.9:1.

16. Ja nämä kaksitoista Hän asetti: Pietarin - tämän nimen Hän antoi Simonille

Joh.1:35-44.

17. ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille Hän antoi nimen Boanerges, se on: Ukkosenjylinän pojat,

Luuk.9:51-62.

18. ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen

19. ja Juudas Iskariotin, saman, joka Hänet kavalsi.

Joh.6:66-71.

20. Ja Hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään.

Mark.6:30-31.

21. Kun Hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan Häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".

22. Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla Hän ajaa ulos riivaajia".

23. Niin Hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?

24. Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.

25. Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.

26. Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut.

27. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.

28. Totisesti Minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin:

Luuk.12:8-10.

29. mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

30. Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".

31. Ja Hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät Hänen luoksensa kutsumaan Häntä.

32. Ja kansanjoukko istui Hänen ympärillään, ja he sanoivat Hänelle: "Katso, Sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät Sinua".

33. Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on Minun äitini, ja ketkä ovat Minun veljeni?"

34. Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat Hänen ympärillään, Hän sanoi: "Katso, Minun äitini ja veljeni!

35. Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on Minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Luuk.1:26-38. Matt.1:18-25. Luuk.2:1-21.

Matt.3:13-17. Luuk.23:33-46. Matt.28:18-20.

Joh.13:18. Joh.3:16. Joh.10:30. Matt.6:9-13.

Joh.14:6. Joh.6:63. Matt.22:36-40. Joh.7:16-18.

 

 

Markuksen Evankeliumi 4. luku.

1. Ja Hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja Hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden Hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.

2. Ja Hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:

3. "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.

4. Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.

5. Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.

6. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.

7. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.

8. Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti."

9. Ja Hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".

Matt.11:15. Mark.3:35. Joh.3:16. Joh.14:6.

Joh.6:63.

10. Ja kun Hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat Hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät Häneltä näitä vertauksia.

11. Niin Hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan Valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,

Matt.6:9-13. Matt.11:25-30. Matt.10:1-42.

12. että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".

Joh.8:45-47.

13. Ja Hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?

Matt.22:36-40. Joh.14:6. Joh.6:63.

14. Kylväjä kylvää Sanan.

15. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin Sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn Sanan.

Joh.8:1-59. Matt.23:1-39. Matt.6:24.

Luuk.16:1-31.

16. Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat Sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,

17. mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino Sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.

Joh.8:1-59. Matt:23:1-39. Luuk.16:1-31.

Matt.6:24.

18. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat Sanan,

19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat Sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

Joh.8:1-59. Matt.23:1-39. Luuk.16:1-31.

Matt.6:24.

20. Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat Sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."

Joh.14:1-31. Joh.15:1-27. Joh.16:1-33.

Joh.17:1-26. Joh.3:16.

21. Ja Hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?

Matt.5:15. Luuk.11:33. Joh.3:16.

Matt.3:13-17. Luuk.1:26-38. Matt.1:18-25.

Luuk.2:1-21. Joh.14:6. Joh.6:63.

22. Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi,eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.

Matt.10:26. Luuk.12:1-21.

23. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

Luuk.14:33-35.

24. Ja Hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin.

Luuk.6:38. Matt.22:36-40.

25. Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

Matt.13:10-17. Matt.25:1-46. Luuk.19:11-27.

26. Ja Hän sanoi: "Niin on Jumalan Valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;

Matt.6:9-13.

27. ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.

28. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.

29. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."

30. Ja Hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan Valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?

Matt.6:9-13.

31. Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;

Joh.1:1-3. Luuk.1:26-56.

32. mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

Matt.13:31-32. Luuk.13:18-21. Matt.6:9-13.

33. Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla Hän puhui heille Sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;

Joh.16:12. Joh.2:24-25.

34. ja ilman vertausta Hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa Hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

Joh.10:30. Joh.8:58. Matt.13:34-35.

35. Ja sinä päivänä Hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle".

Matt.8:18.

36. Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat Hänet mukaansa, niinkuin Hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli Hänen seurassaan.

37. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi.

38. Ja itse Hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät Hänet ja sanoivat Hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"

39. Ja herättyään Hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

Joh.10:30. Matt.28:18. Matt.22:36-40. Joh.3:16.

 

 

Markuksen Evankeliumi 5. luku.

1. Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.

2. Ja kohta kun Hän lähti venheestä, tuli Häntä vastan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.

3. Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;

4. sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.

5. Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoisssa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä

6. Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan Hänen eteensä

7. ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä Sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan Sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."

8. Sillä Hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki".

9. Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi Hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta".

10. Ja se pyysi pyytämällä Häntä, ettei Hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.

11. Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.

12. Ja ne pyysivät Häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin".

13. Ja Hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin: Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.

14. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.

15. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.

16. Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt.

17. Ja he alkoivat pyytää Häntä poistumaan heidän alueltaan.

18. Ja Hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi Häneltä saada olla Hänen kanssaan.

19. Mutta Hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka Hän on sinua armahtanut".

20. Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.

21. Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa Hänen luoksensa, ja Hän oli järven rannalla.

22. Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi Hänet nähdessään Hänen jalkojensa juureen,

23. pyysi Häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".

24. Niin Hän lähti hänen kanssansa. Ja Häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat Hänen ympärilleen.

25. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta

26. ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.

27. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski Hänen vaippaansa;

Matt.14:36. Mark.3:10.

28. sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes Hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".

29. Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.

30. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli Hänestä lähtenyt, kääntyi Hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski Minun vaatteisiini?"

Luuk.6:19.

31. Niin Hänen opetuslapsensa sanoivat Hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka Minuun koski?'"

32. Mutta Hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.

33. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan Hänen eteensä ja sanoi Hänelle koko totuuden.

34. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."

Mark.10:52. Luuk.17:19. Joh.3:16.

35. Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"

36. Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".

37. Ja Hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.

38. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja Hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.

39. Ja käydessään sisään Hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."

Joh.11:1-44.

40. Niin he nauroivat Häntä. Mutta Hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat Hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi.

41. Ja Hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, Minä sanon sinulle, nouse.

Luuk.7:11-17.

42. Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.

43. Ja Hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.

Luuk.5:12-16.

 

 

Markuksen Evankeliumi 6. luku.

1. Ja Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja Hänen opetuslapsensa seurasivat Häntä.

2. Ja kun tuli sapatti, rupesi Hän opettamaan synagoogassa; ja Häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on Hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat Hänen kättenä kautta?

3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö Hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat Häneen.

4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".

Joh.4:44.

5. Ja Hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.

6. Ja Hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja Hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.

Matt.9:35. Luuk.13:22.

7. Ja Hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.

Mark.3:13-19.

8. Ja Hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.

Luuk.10:1-12.

9. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".

10. Ja Hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.

11. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille."

Luuk.10:1-12.

12. Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.

Matt.4:17. Mark.1:15.

13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

14. Ja kuningas Herodes sai kuulla Hänestä, sillä Hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat Hänessä vaikuttavat".

15. Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".

16. Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".

17. Sillä hän Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,

18. ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".

19. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.

20. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.

21. Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.

22. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".

23. Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".

24. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".

25. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".

26. Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.

27. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.

28. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilasssa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.

29. Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

30. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat Hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.

Luuk.9:10-11.

31. Niin Hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.

Mark.3:20.

32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.

33. Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.

34. Ja astuessaan maihin Hän näki paljon kansaa, ja Hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja Hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

Matt.9:35-38.

35. Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät Hänen opetuslapsensa Hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;

36. laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselllensä syötävää".

37. Mutta Hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat Hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"

38. Mutta Hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".

Matt.15:32-39. Mark.8:1-9.

39. Niin Hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

40. Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

41. Ja Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös Taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa Hän jakoi kaikille.

Matt.15:32-39. Matt.26:26-29. Luuk.24:30.

42. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.

43. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.

44. Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

45. Ja kohta Hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin Hän laski kansan luotansa.

46. Ja sanottuaan heille jäähyväiset Hän meni pois vuorelle rukoilemaan.

Mark.1:35-38. Luuk.5:12-16. Luuk.6:12.

47. Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja Hän oli yksinään maalla.

48. Ja kun Hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli Hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.

49. Mutta nähdessään Hänen kävelevän järven päällä he luulivat Häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan;

50 sillä kaikki näkivät Hänet ja peljästyivät. Mutta heti Hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, Minä se olen; älkää peljätkö".

51. Ja Hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.

52. Sillä eivät he olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

Mark.8:14-21.

53. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.

54. Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi Hänet;

55. ja he riensivät kiertämän koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat Hänen olevan.

56. Ja missä vain Hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin Häneltä, että he saisivat koskea edes Hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat Häneen, tulivat terveiksi.

Matt.9:18-26. Mark.5:25-34. Luuk.6:17-19.

 

 

 

Markuksen Evankeliumi 7. luku.

1. Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat Hänen luoksensa.

2. Ja he näkivät, että muutamat Hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä.

Luuk.11:37-54.

3. Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,

4. ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä.

5. Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät Häneltä: "Miksi Sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"

6. Mutta Hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on:

'Tämä kansa kunnioittaa minua huulil-

laan,

mutta heidän sydämensä on minusta

kaukana;

7. mutta turhaan he palvelevat minua

opettaen oppeja,

jotka ovat ihmiskäskyjä'.

8. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."

9. Ja Hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

10. Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi',ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.

11. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' - se on uhrilahja -

12. ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.

13. Te teette Jumalan Sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te tette."

14. Ja Hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää:

15. ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

16. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

17. Ja kun Hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät Hänen opetuslapsensa Häneltä sitä vertausta.

18. Ja Hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa?

19. Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin Hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.

20. Ja Hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

24. Ja Hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja Hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta Hän ei saanut olla salassa,

25. vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli Hänestä, tuli hän ja lankesi Hänen jalkojensa juureen.

26. Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi Häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään

27. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".

28. Mutta hän vastasi ja sanoi Hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja".

29. Ja Hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi".

30. Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivajan lähteneen hänestä.

31. Ja Hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse.

Matt.15:29-31.

32. Ja Hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät Häntä panemaan kätensä hänen päälleen.

33. Niin Hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä

Mark.8:22-26. Joh.9:1-7.

34. ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effeta", se on: aukene.

35. Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.

36. Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän Hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.

Mark.1:40-45.

37. Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin Hän on kaikki tehnyt: kuurot Hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".

Matt.11:1-6.

 

 

Markuksen Evankeliumi 8. luku.

1. Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui Hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:

2. "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet Minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.

Mark.6:34.

3. Ja jos Minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."

4. Niin Hänen opetuslapsensa vastasivat Hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"

5. Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän".

6. Silloin Hän käski kansan asettua maahan. Ja Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.

Matt.14:15-21. Mark.6:35-44. Joh.6:5-15.

7. Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne Hän käski panna nekin kansan eteen.

8. Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.

9. Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja Hän laski heidät luotansa.

10. Ja kohta Hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.

11. Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään Hänen kanssaan ja vaativat Häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten Häntä.

12. Niin Hän huokasi Hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti Minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."

Luuk.11:29-36.

13. Ja Hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.

14. Ja he olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.

15. Ja Hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta".

Luuk.12:1-3.

16. Niin he puhuivaat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.

17. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi Hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?

Mark.6:45-52.

18. Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista:

19. kun Minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat Hänelle: "Kaksitoista".

Matt.14:15-21. Mark.6:35-44. Luuk.9:12-17.

Joh.6:5-15.

20. "Ja kun Minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän".

Matt.15:32-39.

21. Niin Hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"

22. Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja Hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että Hän koskisi häneen.

23. Niin Hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?"

Mark.7:31-37.

24. Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä".

25. Sitten Hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.

26. Ja Hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään".

27. Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä Hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat Minun olevan?"

28. He vastasivat Hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista".

29. Niin Hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte Minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi Hänelle: "Sinä olet Kristus".

Matt.3:13-17. Matt.16:13-17. Luuk.9:20.

Joh.6:67-69. Joh.11:25-27.

30. Ja Hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään Hänestä.

Mark.9:2-13.

31. Ja Hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.

Luuk.1:26-38. Matt.1:18-25. Luuk.2:1-21.

Matt.3:13-17. Matt.17:22-23. Mark.9:31.

Mark.10:33. Luuk.18:31-33. Joh.3:16.

Joh.10:30. Matt.6:9-13. Joh.14:6. Joh.6:63.

32. Ja tämän Hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti Hänet erilleen ja rupesi Häntä nuhtelemaan.

33. Mutta Hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois Minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

34. Ja Hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo Minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua.

Matt.10:34-42. Luuk.14:25-27. Joh.14:6.

Joh.6:63.

35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Minun ja Evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.

Luuk.17:33. Joh.12:25.

36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?

37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

38. Sillä joka häpeää Minua ja Minun Sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Matt.10:32-33. Matt.25:31-46. Luuk.12:8-10.


Luvut 1-8 | Luvut 9-16 |